Year 2013 could you please be a little nicer to me?

Moi tosi pitkästä aikaa.

En tiedä mitä sanoisin. Vuosi 2012 on ollut tosi rankka. Olen itkenyt ehkä enemmän kuin ikinä ennen. Olen saanut upean ystäväporukan, mikä kylläkin tuntuu hajoavan jo nyt. Osa kuitenkin on mulle niin tärkeä, että pidän niistä kiinni vaikka henki menis. Oon myöski epäonnimaisesti rakastunut. Tää poika on säätänyt jo 3 mun ystävän kanssa ja se sattuu. Tosi. Tosi paljon. Laihuttamisesta ei oo tullut mitään, mutta vuosi 2013, mä luotan suhun. Sillon alkaa uusi aikakausi. Mä aion aikuistua enemmän ja alkaa laihduttaa. Vuosi 2013 on ilman karkkia. Vuosi 2013 olen absolutisti.
Mun on pakko saada kiloja pois ja mä HALUAN lättämasun. Se on mun tavoite. En lopeta ennen kuin mulla on sellanen.

 

Mä toivoin joululahjaksi yhtä asiaa, miljoona kertaa enemmän kuin muita. Mä halusin jonkun. Joka pitää musta huolen, ei satuttais mua, rakastais mua no matter what. Luulin jo, että joku ihme olis tapahtunu, mutta mä petyin. Mä selaan näitä poikia. Vaikka mä tiiän mitä mä oikeesti haluan. Mä yritän korvata sen. Se on nyt onnellinen mun ystävän kanssa. Mitä mä siihe vaikuttamaan. Mun pitäis tottua tähän. Kaikki ne ihastuu siihen. Mä näytin niille millanen unelmapoika se on. Ja nyt kärsin. No, ei mulla olis ollu mahdollisuuksiakaan siihen. Mä oon liian iso. Koko tää vitun kylä katsoo ekaks sun kokoa. Mä vihaan tätä. Haluun poies. Kuuleko kukaan mua? Hakisko joku mut poies täältä?

 

 

 

 

Dolphin



There's a voice inside my head sayin', you'll never reach it

Mun mussukka tulee tänään <3. Kaikki vaan jotenkin on sen poissaollessa mennyt ihan perseelleen ja sitten oon itkenyt sille puhelimesssa kuinka tapan itteni. Koko elämä oli poissa sillä hetkellä, ihan ku puol kylää ois kääntynyt mua vastaan.
Tuntuu etten osaa olla ilman herkkuja, esimerkkinä eilinen. Sorruin ja pahasti. Sitä ennen kiltisti ilman karkkia ja mehua 2 viikkoa. Sorruin 1½ sipsipussiin ja yhteen roskaruoka-ateriaan sen 2 viikon aikana. Ei paha, kai.
Pian pääsen pois tästä hullunmyllystä ja ilkeiden ihmisten silmien alta, mutta ekaks haluan nähdä kullanmuruni.
Haluan aloittaa tappotunnit mahdollisimman pian, mutta joudun odottamaan ainakin 2viikkoa vielä...
Ja liikkuakin pitäisi enemmän, mutta kesät asun perseessä eli ilman pyörää mahdoton liikkua mihinkään päin liikunnallisesti.
Mun pyörän tuloa vaan pitkitetään eikä tajuta että tarviin sen.... Murrärrmurr haluisin vaan takaisin kylään.
Vituttaa tän hetkinen tilanne aivan sairaasti!

Kai tää tästä.




Dolphin.

mur?

Kaikki painaa päälle ja argh. Kesätyöt alkanu ihan muksasti, mutta kaikki muu stressaa ja ärsyttää ja suututtaa ja vaikka mitä! Haluisin vaan mahdollisimman kauas ihmisistä jotka aiheuttaa mulle tätä!

Just the way you are

Elämä hymyilee ihanasti. Oon laihtunut! En paljoa, mutta sekin vähä mitä olen on todella ok! Mulla on ihania kavereita ja yksi ihana ystävä ylitse muiden. Tämä ystävä on se josta mä kerroin viime postauksessa on mulle nykyään tosi läheinen ja sekin myönsi sen mulle että mä olen sille läheinen. Se on vaan niin ihana. Se osaa olla niin ihana vaikka välillä vähän ärsyttävä, mutta aina sisäisesti ihana. Kirjoitti mulle Just The way you are -biisin  sanat mulle. Mulla on yksi sen esine jota nuuskuttelen koko ajan ja toivon ettei se sen haju koskaan häviä siitä <3. Mä rakastan sitä yli kaiken, mutta en aio kertoa sitä sille :) en varmaan ikinä. Tää on näin niin täydellistä.
Syömisenikin olen saanut suhteellisen hyvin kuriin. En syö enää niin paljoa ja toivon, että saan tämän jatkumaa. Jalkapallo on nykyään lähellä mun sydäntä. Rakastan pelata sitä kavereiden kanssa.
Elämä vaan hymyilee mulle ja mä nautin tästä kesästä täysillä.

Dolphin<3

i wanna be good enough for u

Voi ääääöää! Ooon tunteellisesti kusessa. Olen syvästi ihastunut yhteen ihanaan poikaan, mutta tiedän vaan, että häntä en voi saada, en ikinä. Se oli matemaattisesti ja luonnontieteellisesti mahdoton yhtälö. Sen sijaan olen alkanut hänen kaveriksi ja tähtään ystävyyteen. Muhun sattuu ihan sairaasti, mutta haluun olla vaan sen lähellä. Lohduttaa sitä kun sillä on huono olla ja pitää sen puolia kun muut kääntyy sitä vastaan. Haluan halata sitä ja haistaa sen ihanan tuoksun. Haluan vaan olla osa sitä. Se ei vaan tiedä että pidän siitä tosi paljon ja pelkään että meidän välit on todellisesti ohi, kun se sais tietää siitä. Se on itkenyt mun edessä ja avautunut sen tunteista toisia kohtaan ja mä yritän mahdollisimman epäitsekkäästi auttaa sitä, samalla itse kärsien. Se pitää yhdestä mun läheisestä ja se sattuu. Oon vielä niin iso ja lihon koko ajan. Hyi. Mutta tää on vaan niin saamattoman vaikeeta, varsinkin, kun koko perhe ei oo mukana. Äitikään ei vaa tajuu. Se vaan hokee, että pitäis munki pystyä tähän ku seki pysty vaik me syötii sen edes. Mä en vaan pysty en oo sen kopio..
Haluisin olla tarpeeksi laiha ja kaunis sille pojalle....

Love Dolphin <3

ragerageragerage

Nyt on pakko tulla tänne kiljumaan, koska tuntuu, et en voi luottaa kehenkään muuhun ja mua pelottaa kertoa kellekkään tätä, en haluu että koko kylä kuulee mun ahdistuksesta.  Mua ottaa päähän koko maailma. Tänää oli tosi huono päivä, tai oli se hyvä vielä klo 22 mennessä, kunnes päätin lähtee kattomaan kavereita kylille ja kun tulin, oli mun hyvä --seurusteleva-- kaverini ihastukseni kaulassa, great.
Noo ilta eteni, ihastukseni nimitti mua läskiksi, nice tota just tarvitsinkin!
No pari muuta kaveria ja kaverinkaveria alko marisemaan ja käydä rasittava angstiseksi.
Pian tuli valomerkki ja kaikki alkoivat pikkuhiljaa hajaantua - myös minä.

Ajaessani kotiin, mietin ihastukseni sanoja, ja ne tekivät kurkun yhä kipeämmäksi.
Haluan laihtua.
Todellakin.
Miksi ei voi olla näin iso ja samalla kaunis?
Miksi sitten laihduttaminen on tehty niin vaikeaksi?
Miksi kukaan ei tajua, että mun tahdonvoima ei kestä sitä, että meidän kotiin kannetaan herkkuja joka viikonloppu, että mä kuinka tsemppaan koko viikonlopun ja niitä herkkuja jää viikolle, löydän itseni silloin viikolla koulun jälkeen syömässä ne herkut?
Miksi mulla on skootteri?
Miksi mulla tekee pahaa pyöräillä kouluun?
Miksi oi miksi...

On tosi paha olo tällä hetkellä, ei tekisi mieli lihoa, mutta en jaksa laihduttaa.
Olen alkanut käydä vatsa-reisi-pakara tunneilla lähi kaupungin kuntosalilla ja se todellakin tehoaa, palautuminen kestä 2-3 päivää. Palautusjuomiin en kyllä sorru, ne on niin pahoja ja yök..
Myöskin oon käynyt ravitsemusteraupetin pakeilla, mutta tuntuu ettei siitä paljon hyötyä ole..
Se kieltää multa ihan kaiken! Ja sen tiedot on niin vanhentuneita, että melkeen alkaa itkettää, kun miettii, että tässä tuppukylässä ei paljon vaihtoehtoja ole..
Käyn varmaan kevään loppuun ja sitten lopetan. Ei siitä mitään hyötyä kai ole, pieni suuntaa-antavia vinkkejä toki saan, mutta ei kunnon apua.

Nyt täytyy vaan tsempata tsemppaamistaan, ottaa itteään niskasta, muu ei auta.

Nyt pistän nukkumaan, sillä kuulemma valvominenkin lihottaa!

-Dolphin

Oon aivan liian väsynyt liikkumaan yhtään. Taaskin syönyt liikaa. Huomenna on pakko alkaa tsempata



-Dolphin

25/2/-12

Taas valvonut koko yön.. Huomenna kaverin seuraksi shoppailemaan. Joka päivä sama virsi: tänään alotan sen säännöllisen syömisen ja siltikin kaikki romuttuu parin tunnin päästä kun löydän jotai ruokaa ja tulee nälkä.
No tänään taas yritän. Ruokapäiväkirjankin kirjottaminen taas jäänyt. Nyt täytyy tsempata!
Tästä ei muuten tule mitään! Luin yhdestä blogista sellasesta treeniohjelmasta ku bodyrock. Tulokset oli vaikuttavia mutta niissä oli taas se yksi vika: tarvikkeisiin menisi rahaa. No mulla on jo wiille jo jos minkälaista liikuntapeliä, niitä kun sitten vielä jaksaisi hakata. Vedin yks päivä jo zumban 20min tunnin ja lisäksi n.15 vatsaa, edistystä sekin kun hiki kerta tuli.
Kyllä tää tästä!

Himoitsin jo H&M:n sivustoilta bikinejä ja nelly.com:sta kevätjuhlamekkoja.
Jospa nyt jaksaisin alkaa tsempaamaan enemmän ja enemmän, ehkä lukion ensimäisenä päivänä olisin hieman hoikempi ja pystyisin näyttämään keskaria minua haukkuneille ihmisille! Haukkumisista vaan kostonhalu ja motivaatio vaan nousee.

-Dolphin

Uusi vuosi - uudet kujeet, tosin vähän myöhässä.

Monia ihania ja vähemmän ihania asioita tapahtunut tämän hiukan jo kuluneen vuoden aikana. Olen tajunnut, että tarvitsen laihduttamiseen ammattiapua ja olen myös tajunnut, että mä todellakin pystyn tähän.
Yhden ihanan jutun olen myös tajunnut, että rakastan nykyään liikunnantunteja vain, koska liikunnanopettajamme on aaaivan ihana ja kannustava ja pirteä :).
Elikä siis tajuttuani sen, että tarvitsen ammattiapua laihduttamiseen, marssin pienen miettimisen jälkeen koulumme terveydenhoitajalle ja pyysin lähetettä ravitsemusteraupetille. Sellaisen sain, n. 2 viikon päästä marssin ravitsemusteraupetin vastaanotolle ja nyt mulla on jos jonkinmoista lippulappusta ja ohjetta, miten toimin. Ensimmäinen haaste/taso/askel on se, että mun pitää tasoittaa/rytmittää normaaliksi mun ruokailurytmin. Se kuulostaa helpommalta mitä oikeasti on... Olen kokenut jo monia epäonnistumisia ja nyt päätin, että sen on pakko onnistua ensiviikosta lähtien.. Mun pitäisi oikeastaan olla jo nukkumassa, se meinaan auttaisi unirytmin ylläpitämistä joka taas auttaisi ruokailurytmin ylläpitämistä sillä tavalla, että pääsisin sängystä ylös aikaisemmin, saisin syötyä aamupalan, pärjäisin aamupalalla koululounaaseen saakka mahan murisematta jo ensimmäisellä välitunnilla, jaksaisin kävellä kotiin syömään ja lähteä heti takaisin kaupunkiin (tämä on se vituttavin juttu, minkä toteuttaminen tosiaan ottaa mua todella päähän...) ja niin edelleen.
Mutta nyt pian tästä nukkumaan! Öitä mutta vielä yksi kuva mikä kuuluisi bucket listaan, eli se mitä haluaa tehdä ennen kuolemaansa, mutta tämä kuuluu mun mitä haluan tehdä ennen lukion 2. luokkaa eli ennen syksyä 2013...

Dolphin