ragerageragerage

Nyt on pakko tulla tänne kiljumaan, koska tuntuu, et en voi luottaa kehenkään muuhun ja mua pelottaa kertoa kellekkään tätä, en haluu että koko kylä kuulee mun ahdistuksesta.  Mua ottaa päähän koko maailma. Tänää oli tosi huono päivä, tai oli se hyvä vielä klo 22 mennessä, kunnes päätin lähtee kattomaan kavereita kylille ja kun tulin, oli mun hyvä --seurusteleva-- kaverini ihastukseni kaulassa, great.
Noo ilta eteni, ihastukseni nimitti mua läskiksi, nice tota just tarvitsinkin!
No pari muuta kaveria ja kaverinkaveria alko marisemaan ja käydä rasittava angstiseksi.
Pian tuli valomerkki ja kaikki alkoivat pikkuhiljaa hajaantua - myös minä.

Ajaessani kotiin, mietin ihastukseni sanoja, ja ne tekivät kurkun yhä kipeämmäksi.
Haluan laihtua.
Todellakin.
Miksi ei voi olla näin iso ja samalla kaunis?
Miksi sitten laihduttaminen on tehty niin vaikeaksi?
Miksi kukaan ei tajua, että mun tahdonvoima ei kestä sitä, että meidän kotiin kannetaan herkkuja joka viikonloppu, että mä kuinka tsemppaan koko viikonlopun ja niitä herkkuja jää viikolle, löydän itseni silloin viikolla koulun jälkeen syömässä ne herkut?
Miksi mulla on skootteri?
Miksi mulla tekee pahaa pyöräillä kouluun?
Miksi oi miksi...

On tosi paha olo tällä hetkellä, ei tekisi mieli lihoa, mutta en jaksa laihduttaa.
Olen alkanut käydä vatsa-reisi-pakara tunneilla lähi kaupungin kuntosalilla ja se todellakin tehoaa, palautuminen kestä 2-3 päivää. Palautusjuomiin en kyllä sorru, ne on niin pahoja ja yök..
Myöskin oon käynyt ravitsemusteraupetin pakeilla, mutta tuntuu ettei siitä paljon hyötyä ole..
Se kieltää multa ihan kaiken! Ja sen tiedot on niin vanhentuneita, että melkeen alkaa itkettää, kun miettii, että tässä tuppukylässä ei paljon vaihtoehtoja ole..
Käyn varmaan kevään loppuun ja sitten lopetan. Ei siitä mitään hyötyä kai ole, pieni suuntaa-antavia vinkkejä toki saan, mutta ei kunnon apua.

Nyt täytyy vaan tsempata tsemppaamistaan, ottaa itteään niskasta, muu ei auta.

Nyt pistän nukkumaan, sillä kuulemma valvominenkin lihottaa!

-Dolphin