Voi ääääöää! Ooon tunteellisesti kusessa. Olen syvästi ihastunut yhteen ihanaan poikaan, mutta tiedän vaan, että häntä en voi saada, en ikinä. Se oli matemaattisesti ja luonnontieteellisesti mahdoton yhtälö. Sen sijaan olen alkanut hänen kaveriksi ja tähtään ystävyyteen. Muhun sattuu ihan sairaasti, mutta haluun olla vaan sen lähellä. Lohduttaa sitä kun sillä on huono olla ja pitää sen puolia kun muut kääntyy sitä vastaan. Haluan halata sitä ja haistaa sen ihanan tuoksun. Haluan vaan olla osa sitä. Se ei vaan tiedä että pidän siitä tosi paljon ja pelkään että meidän välit on todellisesti ohi, kun se sais tietää siitä. Se on itkenyt mun edessä ja avautunut sen tunteista toisia kohtaan ja mä yritän mahdollisimman epäitsekkäästi auttaa sitä, samalla itse kärsien. Se pitää yhdestä mun läheisestä ja se sattuu. Oon vielä niin iso ja lihon koko ajan. Hyi. Mutta tää on vaan niin saamattoman vaikeeta, varsinkin, kun koko perhe ei oo mukana. Äitikään ei vaa tajuu. Se vaan hokee, että pitäis munki pystyä tähän ku seki pysty vaik me syötii sen edes. Mä en vaan pysty en oo sen kopio..
Haluisin olla tarpeeksi laiha ja kaunis sille pojalle....
Love Dolphin <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti