There's a voice inside my head sayin', you'll never reach it

Mun mussukka tulee tänään <3. Kaikki vaan jotenkin on sen poissaollessa mennyt ihan perseelleen ja sitten oon itkenyt sille puhelimesssa kuinka tapan itteni. Koko elämä oli poissa sillä hetkellä, ihan ku puol kylää ois kääntynyt mua vastaan.
Tuntuu etten osaa olla ilman herkkuja, esimerkkinä eilinen. Sorruin ja pahasti. Sitä ennen kiltisti ilman karkkia ja mehua 2 viikkoa. Sorruin 1½ sipsipussiin ja yhteen roskaruoka-ateriaan sen 2 viikon aikana. Ei paha, kai.
Pian pääsen pois tästä hullunmyllystä ja ilkeiden ihmisten silmien alta, mutta ekaks haluan nähdä kullanmuruni.
Haluan aloittaa tappotunnit mahdollisimman pian, mutta joudun odottamaan ainakin 2viikkoa vielä...
Ja liikkuakin pitäisi enemmän, mutta kesät asun perseessä eli ilman pyörää mahdoton liikkua mihinkään päin liikunnallisesti.
Mun pyörän tuloa vaan pitkitetään eikä tajuta että tarviin sen.... Murrärrmurr haluisin vaan takaisin kylään.
Vituttaa tän hetkinen tilanne aivan sairaasti!

Kai tää tästä.




Dolphin.