En tiedä mitä sanoisin. Vuosi 2012 on ollut tosi rankka. Olen itkenyt ehkä enemmän kuin ikinä ennen. Olen saanut upean ystäväporukan, mikä kylläkin tuntuu hajoavan jo nyt. Osa kuitenkin on mulle niin tärkeä, että pidän niistä kiinni vaikka henki menis. Oon myöski epäonnimaisesti rakastunut. Tää poika on säätänyt jo 3 mun ystävän kanssa ja se sattuu. Tosi. Tosi paljon. Laihuttamisesta ei oo tullut mitään, mutta vuosi 2013, mä luotan suhun. Sillon alkaa uusi aikakausi. Mä aion aikuistua enemmän ja alkaa laihduttaa. Vuosi 2013 on ilman karkkia. Vuosi 2013 olen absolutisti.
Mun on pakko saada kiloja pois ja mä HALUAN lättämasun. Se on mun tavoite. En lopeta ennen kuin mulla on sellanen.
Mä toivoin joululahjaksi yhtä asiaa, miljoona kertaa enemmän kuin muita. Mä halusin jonkun. Joka pitää musta huolen, ei satuttais mua, rakastais mua no matter what. Luulin jo, että joku ihme olis tapahtunu, mutta mä petyin. Mä selaan näitä poikia. Vaikka mä tiiän mitä mä oikeesti haluan. Mä yritän korvata sen. Se on nyt onnellinen mun ystävän kanssa. Mitä mä siihe vaikuttamaan. Mun pitäis tottua tähän. Kaikki ne ihastuu siihen. Mä näytin niille millanen unelmapoika se on. Ja nyt kärsin. No, ei mulla olis ollu mahdollisuuksiakaan siihen. Mä oon liian iso. Koko tää vitun kylä katsoo ekaks sun kokoa. Mä vihaan tätä. Haluun poies. Kuuleko kukaan mua? Hakisko joku mut poies täältä?
.jpg)
Dolphin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti